Tampereen näyttelyn järjestelyt olivat tänä vuonna minun (Toni) ja Laten vastuulla. Aloitimme ideoinnin jo hyvissä ajoin helmikuussa ja ideoita hiottiin pikkuhilaa tuopin ääressä useaan otteeseen. Lopputuloksena oli idea: The camping Blues Brothers? Todellisuudessa lopputulos oli kompromissi, meillä ei ollut kovin paljoa kuljetuskalustoa joten kaikki somisteet oli mahduttava yhteen autoon joka samalla olisi näyttelyautomme. Näyttelyautoksi valitsimme pitkän harkinnan jälkeen -80 Oldsmobile Cutlass Coupen.

American Car Shown jälkeinen viikko oli viimeinen pyristys koota somisteet ja muut varusteet kasaan. Lähtö Vantaalta tapahtui perjantaina klo 17.30 Hakunilasta jolloin suuntasimme ohjuksemme kohti Tampereen moottoritietä. Matka Tampereelle meni ilman ylimääräisiä keskeytyksiä ja autokin toimi moitteitta koko matkan! Ensimmäiseksi oli vuorossa ilmoittautuminen hotelliin jonka jälkeen suuntasimme nokan kohti Tampereen Pirkka hallia. Hallilla oli vuorossa perinteinen auton pesu ja ilmoittautuminen, jonka jälkeen kun olimme saaneet selville missä osastomme sijaitsee pääsimme aloittamaan osaston kasaamisen. Illan aikana riitti miettimistä ja sovittelua mikä kuuluu mihinkin, onneksi meillä oli riittävästi virvokkeita jotta jaksoimme työskennellä kunnes lopputulos miellytti silmää. Siirryimme Pirkka hallilta FHRA:n järjestämällä bussikyydillä Tampereen keskustaan klo 23.10. Keskustassa oli tarkoitus käydä syömässä kun hallilla ei ollut klo 21.00 jälkeen mahdollista saada syötävää. Tiedättekö kuinka vaikeaa on löytää Tampereelta ravintolaa jossa on ruokatarjoilu vielä klo 23.45! Ei ole kauhean helppoa, lopulta löysimme kuppilan ja saimme sapuskaa. Ruoan jälkeen vetäydyimme hoteliin lataamaan akkuja lauantain koetusta varten.

Lauantai aamuna saunan ja aamiaisen jälkeen lähdimme kohti bussipysäkkiä hotelli Villan luona. Meidät ilmeisesti sekoitettiin aamulla johonkin toiseen seurueeseen koska hotellin aulassa eräs vastaantulija kiitteli meitä edellisillan hyvästä keikasta! (Meillä ei ollut kummallakaan minkäänlaista muistikuvaa mistään "keikasta"). Lauantai päivä sujui kuten tavallisesti rupatellessa ohikulkijoiden kanssa ja nauttiessa virvoitusjuomia. Myimme me muistaakseni muutaman paidankin (28 kpl).

Näyttelykalusto oli tänäkin vuonna erittäin korkeatasoista, ja vetonaulana oli American graffitti ´32 Ford Coupe ja John Milneriä näytellyt Paul Le Matt. Elokuvan ensi-illasta on vierähtänyt jo 3 vuosikymmentä ja on vaikea uskoa että ko. auto on säilynyt koskemattomana kaikki nämä vuodet. Tarkempi tarkastelu paljastaa että ´32 ei ole täysin välttynyt ajan hampaalta, mutta huippukunnossa se silti on, ja pienet "virheet" ja kuluma vain lisäävät auton nostalgiaa! ´32 on tätä nykyä amerikkalaisen Rick Figarin omistuksessa. Muita näyttelyn helmiä olivat kiistatta Charlie Swordsonin ´60 Chevy El Camino ja etenkin John Gimellin ´48 Buick, joka edustaa amerikkalaisia show autoja parhaimmillaan (kukaan ei kylläkään tiennyt pystyykö sillä oikeasti ajamaan). Tämä ´48 Buick oli muuten myytävänä vaatimattomaan 150.000 euron hintaan! Muita mainitsemisen arvoisia autoja on ehdottomasti Kake Latvan ´32 Ford Roadster joka sijoittui upeasti kovatasoisessa kisassa toiseksi, luokan voitto meni Ruotsalaisen Jens Madsenin ´32 Ford Victorialle. Kerho-osastoihin oli taas tänä vuonna panostettu tosissaan ja somisteet olivat todella hienoja. Peoples Choice pystin pokkasi Pekka Niskala ´68 Mustangillaan. Parhaan kerho-osaston pystin pokkasi ansaitusti Greasers Finland ry.

Näyttelyn suljettua klo 18.00 suuntasimme takaisin hotelille julkisilla kulkuneuvoilla (bussilla), oli muuten kanssamatkustajilla hauskaa jostain syystä? Olisiko johtunut meidän ehkä liiankin juhlallisesta asustuksesta? Ilta sujuikin mukavasti viihteellä saunoessa ja seuratessa Suomen jääkiekko-ottelua. Ottelun jälkeen lähdimme juhlimaan Suomen voittoa FHRA:n järjestämiin näyttelybileisiin. Hotellille palasimme hyvissä ajoin (ennen näyttelyn avaamista) klo 05.00. Sikeiden 2,5 tunnin yöunien jälkeen suuntasimme jälleen saunan ja aamiaisen kautta takaisin Pirkka hallille. Jouduimme turvautumaan jälleen Tampereen paikallisbussiin koska myöhästyimme FHRA:n kuljetusbussista. Sunnuntai oli pitkälti odottelua ja näyttelyyn tutustumista, (jostain syystä vire ei ollut yhtä hyvä kuin lauantaina). Palkintojenjakoa odotimme mielenkiinnolla, mutta se ei sisältänyt yllätyksiä (eli meille ei palkintoa tänä vuonna irronnut). Ensi vuonna uudestaan mutta kovemmilla panoksilla jotta saadaan kotiin tuomisina jokin palkinto!